Sinun oikea viha opettaa lapsellesi oikean vihan

Miten elää räjähtävän teinin kanssa ja onko mahdollista vanhemman myötävaikuttaa nuoren itsenäistymisprosessiin niin, että molempien henkinen tasapaino säilyy? Annika Remmel SOS Lastekülasta keskustelee siitä klinikan psykologin Lagle Reinupin kanssa, joka jakaa SOS Lastekülan perhevanhemmille hänen kokemuksensa perusteella arvokkaita neuvoja siitä, kuinka nuorta voidaan parhaiten tukea tässä hyvin vaikeassa elämänvaiheessa ja pysyä itse henkisesti terveenä.

Nuorille neuvontaa tarjoava psykologi Lagle huomauttaa aluksi, että kommunikoinnissa kannattaa muistaa kolmio, jonka kärjet ovat kontakti, korjaus ja voimaannuttaminen.

Kontakti

Tärkeimmät asiat ovat yhdessä oleminen, kuunteleminen, katsekontakti, leikkisä kommunikointi, hyväksyminen tai turvallinen kosketus. Ilman kontaktia on mahdotonta korjata lasten käyttäytymistä haluttuun suuntaan ja luoda turvallinen ja parantava suhde. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että traumakokemuksia saaneilta lapsilta ja nuorilta puuttuu usein itsesäätelytaitoja, koska heille ei ole opetettu sitä.

Vanhemman on tärkeää olla tietoinen omasta tämän hetkisestä tilastaan ​​ja laukaisimistaan, sillä se auttaa saamaan kontaktia tehokkaammin ja ymmärtämään paremmin sekä lapsen että omaa käyttäytymistä. Myös itsehoito on tärkeää, koska voidaksesi tarjota johdonmukaista ja empaattista hoitoa nuorille, sinun on oltava itsevoimainen. Happinaamio ensin itsellesi!

Voimaannuttaminen

Tämä tarkoittaa, että lapsi on riittävästi syönyt, juonut ja nukkunut sekä liikkunut. Se auttaa sääteleemään aivojen kemiaa ja parantaa oppimiskykyä. Tärkeää on myös kiinteä päiväohjelma, rutiinit ja rituaalit, jotka tekevät nuoren päivästä ennakoitavamman ja luovat turvallisuuden tunnetta.

Korjaus

Korjaus on lapsen käyttäytymisen muokkausta haluttuun suuntaan. Usein vanhemmat huomaavat pikemminkin sen, mikä meni huonosti kuin tunnustavat sen, että lapsi ainakin yrittää. Siksi on tärkeää tarjota lapselle vaihtoehtoja, kompromisseja ja mahdollisuus tehdä uusiksi turvallisissa rajoissa. Uudelleentekeminen tarkoittaa tilanteen harjoittamista ”oikealla” tavalla, sen jälkeen kun nuori on tehnyt sen ”väärällä” tavalla. Valintoja ja kompromisseja tehtäessä keskustellaan jokaisen tarpeista ja tarjotaan ratkaisuja, jotka tyydyttävät sekä vanhempaa että nuorta. win-win-menetelmä konfliktien ratkaisemiseksi sopii hyvin tähän tarkoitukseen.

Miten luot siteen lapsen kanssa?

“Leikkisa lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä lapsen kanssa siteen luomisessa,” sanoo Lagle. “Jopa 13-14vuotiaille ja vanhemmillekin nuorille on leikki oleellisin tapa luoda side ja saada luottamus. Perhekodin nuorille saattaa olla erittäin vaikeaa luottaa aikuisiin, koska aina on pelko, että taas voidaan hylätä.”

Huolehtivat toiminnat auttavat antamaan lapselle viestin, että lapsi on huolenpidon arvoinen, ja aikuiset tarjoavat hänelle hoitoa ilman, että hänen tarvitsee pyytää sitä. Huolehtivat toiminnat auttavat lapsen selviytymään ahdistuksesta ja muista voimakkaista tunteista ja lisäävät itsevarmuutta.

Ruokapalojen tarjoamisen peli

“Hoitoryhmä on leikkisä lähestymistapa, jossa palataan juurille, vauvan aikaan”, selittää Lagle. “Se tarkoittaa lapsen ruokitsemista. Alussa voi ruokapalan lapselle tarjota pillillä tai voileipätikulla, myöhemmin voi antaa lapselle ruokapaloja suoraan kädestä. Tarjoa lapselle ja katso, miten lapsi reagoi.”

Lagle on harjoitellut ruokapalojen antamisen peliä yli 12-vuotiaiden lasten kanssa ja se on aina toiminut. ”Aluksi tällainen ruokintatapa voi tuntua kummalliselta, mutta melko nopeasti siihen tottuu ja hankaluus katoaa.”

Hampurilaispeli

Tässä pelissä lapsi makaa ja pelaa hampurilaista, jolle aletaan levittää erilaisia kerroksia. Pullana, pihvinä, tomaatti- ja kurkkuviipaleina voivat olla peitteet, tyynyt, kaulaliinat ja muut tekstiiliesineet, joihin lapsi kääritään. Tärkeintä on hieno ja turvallinen koskettaminen, joka tehdään ikään kuin ohimennen.

Kaikkien pelien tavoitteena on saavuttaa todellisia kosketuksia, kuten halauksia ja että lapsi ei pelkää läheisyyttä. Erilaisten pelien yhteydessä koetut kosketukset ovat turvallisia ja stressiä lievittäviä. Vanhemmat eivät usein osaa tarjota läheisyyttä muulla tavalla ja pelit ovat hyvänä vaihtoehtona.

Laglen kokemus osoittaa, että nuoret, joiden kanssa tällaisia ​​pelejä pelataan, tulevat pian halaamaan, kiipeämään syliin ja siten etsimään kosketuksia. Nuoren iällä ei tässä ole merkitystä.

“ Jos lapsella on ollut vaikea lapsuus, lapsen kronologinen ikä ei usein vastaa hänen psykologiseen ikäänsä,” sanoo Lagle. “ Ulkonäöltään iso 13-vuotias poika voi helposti olla tunne-elämältään 5-6-vuotias. Keho kehittyy omalla tavallaan, kiinnostus kaikkeen seksuaaliseen, mutta myös huumeisiin ja alkoholiin lisääntyy.”

Miten suuttua oikealla tavalla?

Lapsuudessa traumoja kokeneet lapset ovat usein hyökkääviä, väkivaltaisia ja vihaisia. Viha on tunteiden jäävuoren huippu, jonka oleellisemmat osat kuten pettymys ja suru jäävät veden alle. Harjoittele itsesi huomaamaan ajatukset, jotka saavat sinut ja lapsesi vihaiseksi ja jotka voivat olla vihan perimmäinen syy.

Lapset eivät usein osaa turvallisesti ilmaista ja määritellä perustunteita. Vanhempi voi tukea lasta sillä, että alkaa yhdessä lapsen kanssa nimeämään erilaisia tunteita: viha, ilo, suru, inho, yllätys. Sen jälkeen voimme opettaa (oikempaa olisi sanoa näyttää), miten näitä tunteita hillitä tai estää.

Miten antaa lapselle malli turvallisesta tunteiden kokemisesta?

Heijastan lapselle sen, mitä näen: hyväksyn tunteeni ja sanon hänelle, mitä tunnen. Esimerkiksi: “Näen, että olet erittäin vihainen minulle.”

Kriittisellä hetkellä emme tarvitse moittelua, oikaisua tai nalkuttamista.

Mitä vihaisemmaksi tulee lapsi, sitä rauhallisempi on vanhemman oltava. “Minä en huuda,” opettaa Lagle. “ Puhun hyvin rauhallisella, monotonisella äänellä. Sillä tavalla annan nuoren aivoille signaalin, ettei vaaraa ole. Kehonkieleni pitäisi olla hyvin ennakoitavissa. Se lievittää ahdistuneisuutta ja näyttää lapselle, että minun kanssa on turvallista.”

Kyseinen käyttäytymistapa tuli alun perin FBI-agenttien työkalupaketista, jotka pyrkivät estämään itsemurhaa yrittäviä henkilöitä.

Kuinka ilmaista tunteita lapselleni?

Lapsi ei tule ajoissa kotiin. Viha on toissijainen tunne ja sen sijaan pelko on se, mikä lamauttaa meidät tällä hetkellä. Kun lapsi vihdoinkin tulee kotiin, sano hänelle, mitä todella tunnet: “Pelkäsin kovasti, koska välitän sinusta niin paljon!”

Aina kannattaa muistaa:” Sinun oikea viha opettaa lapsellesi oikean vihan.”

Tällä tavalla vanhempi voi myös harjoitella itensä hillitsemistä.

Lasta ei saa jättää huomiotta?

Jokaisessa tilanteessa on löydettävä todellinen tunne, joka aiheuttaa epämiellyttävän olon ja nimetä se. On hyvin tärkeää, että vanhempi kertoo jokapäiväisesti tunteistaan. Esimerkki: “ Minulla oli tänään vaikea päivä, olen todella väsynyt” Älä teeskentele, että kaikki on hyvin.

Jos vanhempi ei ilmaise lapselle tunteitaan ja tukahduttaa vihan, lapsi voi alkaa ajattelemaan, että vanhempi jättää hänet huomiotta, ettei hänestä enää välitetä. Tämä tarkoittaa väheksimistä ja sillä voi olla erittäin vakavat seuraukset.

“Lapset aina odottavat jonkinlaista palautetta toimintaan,” sanoo Lagle. “ Ihannetapauksessa tietysti palkitsevaa ja motivoivaa. Vanhemmatkin ovat kuitenkin vain ihmisiä, jotka saattavat menettää malttinsa ja purkaa vihansa lasta ​​kohtaan. Jos olen purkanut vihani lapselle, voin aina korjata käyttäytymistäni myöhemmin ja pyytää anteeksi. Vanhemmat myös oppivat joka päivä.”

Kuinka varmistaa, että lapset eivät salaa meiltä tärkeitä asioita?

Kun toistamme lapselle aina, miten hänen käyttäytymisensä tuottaa meille pettymystä, emme rakenna luottamusta, vaan lapsi alkaa salaamaan meiltä asioita. Hän ei kerro meille tärkeistä asioista eikä siitä, mitä hänen elämässään todella on tapahtunut.

Tämän välttämiseksi on tärkeää luoda mahdollisimman monia suotuisia tilanteita: ”Olen valmis kuuntelemaan sinua, en korjaa, en kukoista, en suutu.” Ja sitten tietysti pitäydy siinä.

Huomaat, että lapsi teki vesipiippua. Ei ole mitään hyötyä lääketieteellisestä luennosta tai nalkutuksesta siitä, että vesipiippu on huono. Kielletty on aina jännittävää.

Kun muutat salaperäisen tavalliseksi, se ei ole puolikaan yhtä houkuttelevaa. Muuta erikoisuus arkiseksi ja tarjoa lapselle avointa dialogia. Kerro teini-iästäsi (minun aikanani poltettiin, nikotiini aiheutti hullua ahdistusta ja unettomuutta). Tarjoa odottamatonta lähestymistapaa. (Liikemiehet ja yritykset ansaitsevat tupakkatuotteiden myynnistä isoa voittoa ja rikastuvat meidän kustannuksellamme). Tärkeää on lämmin asenne ja ymmärtäväisyys, jolla siirrät hellästi vastuun terveydestäsi nuorelle itselleen. Kun tunnustamme, että meillä ei ole valtaa nuoreen, on todennäköisempaa, että hän kuuntelee meitä.

Ennakoi lapsesi kiukunkohtauksia

“Ennakoiva tapa kiukunkohtauksien välttämiseksi,” sanoo Lagle, on luoda kotona mukava ja turvallinen paikka, johon lapsi tai vanhempi voi mennä silloin, kun tuntuu siltä, ettei pysty hallitsemaan tunteita.”

Rauhan pesässä voisi olla mahdollisuus kuunnella jotain, piirtää, kirjoittaa ja siellä voi olla pehmoleluja.

Rauhan pesä ei tietysti voi olla sänky ja on tärkeää, että nuori sisustaa sen itse. ”Kokemuksesta käy ilmi, että 13-14-vuotiaatkin valitsevat rauhan pesään pehmolelun ja suosikkipeitteen,” lisää Lagle.

Kun joku on pesässä, se hyväksytään ja häntä ei häiritä. Vanhempi voi kuitenkin ilmaista kehonkielellä, että hän on lapsen tukena, jos lapsi tarvitsee häntä.

Kaikki tekevät virheitä, johdonmukaisuus on tärkeintä

Vanhemmat usein kertovat, että ovat kokeilleet kaikkia niitä asioita, mikään ei ole toiminut, epäonnistuimme kaikessa. On hyvä tietää, että joskus kaikki ei todellakaan sovi, mutta tärkeintä on johdonmukaisuus ja usko siihen, että viha voidaan ilmaista turvallisella tavalla. Se vaatii kuitenkin harjoittelua sekä lapsilta että vanhemmilta.

Vihan turvallinen ilmaiseminen luo nuoren aivoissa positiivisia yhteyksiä ja korvaa huonot kokemukset. “Kun toimit johdonmukaisesti ja aina toistat, toistat ja toistat, aivoissa muodostuvat uudet yhteydet. Toistuva käyttäytyminen muotoilee aivoja,” Lagle sanoo.

Itsellesi ja lapsellesi täytyy antaa aikaa ja antaa enemmän anteeksi. Nuoren itsenäistyminen on sekä nuoren että vanhempien elämässä yksi haastavimmista ajanjaksoista, jolla on elintärkeää kuulua yhteen meille tärkeiden ihmisten kanssa – olla Me. Samassa ei saa unohtaa, että meidän on oltava myös Minä itse. Vanhemman rooli tänä aikana on olla kuin huoltoasema, jossa lapsi voi säännöllisesti täyttää rakkaustankkinsa.